Talo joskus 1920...30-luvulla? Kuva on Eestin keskusmuseosta Tallinnasta.

.

Kihelkonnan seurakunnan kösterit l. kanttorit:

Karl Peter Drotheenin poika oli ensimmäinen Köstrimajan asukas. Urut saatiin kirkkoon v. 1805. Täten sopii olettaa, että Karl Peter oli myös Kihelkonnan ensimmäinen urkuri.

1832..868 Karl Peterin vävy

Johann Heinrich Metzmacher

1868..1875 edellisen poika Julius Metzmacher

1875..1890 edellisen veli Konstantin Metsmacher

1892..1942 edellisen vävy Ado Knaps , vaimo Gretchen

1937..1941 Valdik Knaps.

Kai huomasitte, että kanttorius kulki suvussa. Seuraava oli aina edellisen poika tai vävy.

 

Aika muuttui. Perinne katkesi. Luettelon viimeinen, Valdik Knaps vangittiin 1941, tuomittiin suolakaivoksiin Uralille, jossa kuoli vajaassa vuodessa. Syyksi kirjattiin:

"On äänestänyt neuvostojen valtaa vastaan, ei ottanut osaa valintaan, teki neuvostojenvastaista vastavallankumouksellista propagandaa, piti yhteyttä vakoilusta pidätetyn kanssa, harjoittaa kirkossa neuvostojenvastaista toimintaa ja kokoaa allekirjoituksia kirkon sulkemista vastaan."

 

Udo Knaps, edellisen poika muistelee sodanaikaista "alivuokralaista" Köstrimajassa, venäläistä luutnanttia perheineen. Tämä oli kertonut olleensa ennen sotia tulkkina korkeissa Venäjän - Saksan neuvotteluissa ("Võibolla Molotov - Ribbentrobi pakti sõlmimisel?") Tämän upseerin rouvan intelligenssiä kuvaavat seuraavat tapaukset. Rouva kuuli, että talossa on piano. Siihen tutustuttuaan hän ihmetteli, kuinka siitä karmoskasta ääni tulee, vaikka siihen ei ilmaa pumpata. Jouluna talon emäntä tarjosi luutnantittarelle piparkakkumaistiaisia. "Spasibo", ja koko lautanen häipyi rouvan myötä. Udo-poika puolestaan sai opetella luutnantin kanssa ammuntaa revolverilla kaivonvintissä roikkuvaan puuämpäriin ja joutui sitten paikkailemaan syntyneitä reikiä puutikuilla.

 

1949 Udo vietiin Siperiaan äitinsä ja veljensä Ennon kanssa kulakeiksi määriteltyinä.

 

Sen jälkeen talon käytöstä mainitaan, "alguses kasarmu, hiljem külanoukogu".

 

Udon äiti kirjoitti Siperiasta Kihelkonnaan mm.
"Olen kuulnud, millised "kaunistused" meie endist koduväravad ehivad. See võtab küll isu ära seda kodu veel näha saada. See koduvärav seal suurte puude varjus valgete kivisammaste vahel on mulle alati meeldinud. Nüüd aga on need põlised väravad asendadud ülelubjatud mädanevate kaigastega, millel "ilutsevad" viisnurgad." (isu=ruokahalu, ära=away, aus, sammas=pylväs, põlised=ikivanhat, lubjatud=kalkitut, kaigas=kalikka, kepakko, viisnurgad ..montakos sakaraa NL:n tähdessä olikaan..)

 

Köstrimajan korjaussuunnitelman aloite: Kingissepa rajooni Kihelkonna Küla TSN Täitevkomitee, allekirjoittaja L. Aavik. Perusteluissa mainitaan mm. "Koska talon nykyinen huonejako ja terveydellinen tila ei tyydytä kyläneuvoston, kirjaston ja asuintilojen vaatimuksia, siitä puuttuvat lämmitysmahdollisuudet/uunit (küttekolded), valaistus ei vastaa normeja ja huoneet ovat liian suuret, tulee talossa tehdä seuraavat muutokset.."

Lisäksi Uudo Knaps itse kävi muistelemassa lapsuutensa kotia

 

Myönteinen päätös: Eesti NSV Kohaliku Majanduse Ministeeriumi Projekteerimise Instituut Tallinn Lai tn. 27 10.07.1962.

 

1962 alkaen talossa oli Kyläneuvoston esimiehen ja hänen sihteerinsä tilat, kirjasto ja kyläneuvoston (nõukogun) kokoustila. Kihelkonnan terveyskeskusta ja sairaalaa rakennettaessa talo tyydytti välillä myös näitä tarpeita. Sitten paloi kylä koulu. Luokat sijoitettiin uuden rakentamisen ajaksi mikä mihinkin. Köstrimajassa toimi 1976..1979 koulun 4. luokka. Talossa oli aluksi myös huoneen ja keittiön kokoinen asunto. Tässä asui ainakin Pille Juurmets, jota Karl Töpman kävi siellä riijaamassa. Myöhemmin siinä asui opettaja Tiina Metsmaa 2..3 vuotta. Jossakin vaiheessa myös yläkerrassa oli huoneita. Siellä Helga muisteli käyneensä kutomassa kangaspuilla.

 

1969 myrskyllä ja lumen painosta talon vesikatto romahti. Onni onnettomuudessa oli, että väki oli tällöin ruokatunnilla, eikä talossa ollut ihmisiä. Seuranneessa remontissa myös osa välikatoista piti uusia. Säätä vastaan talo sai silloiselle kulttuurille tyypillisen eterniittikattonsa, ilman aluskatetta. Välikatolle lämmöneristeeksi aseteltiin Tojalevyn tapaisia korppuja. Kirjastonhoitajan, Maret Kajun lausunto: "Maja oli nii külm, nii külm."

Miehityksen jälkeinen kunnantoimisto sijoittui toisaalle, sotaväeltä jääneeseen esikuntarakennukseen. Köstrimaja jäi tyhjilleen ja palautettiin kirkolle. Talossa majaili lyhytaikaisesti kirkon remonttimiehiä. Lisäksi 'pojat' viettivät silloin tällöin kesäaikaan pihalla istujaisia.

2002..2003 remontti Pihlajamaitten toimesta. Arkistohuoneesta tuli pesuhuone ja sauna, asuinhuoneistosta tupakeittiö. Makuuhuone on toiminut aikaisemmin eri vaiheissa neuvoston kokoussalina, kirjastona, hammaslääkärin työhuoneena ja luokkahuoneena, kyläpäällikön ja hänen sihteerinsä tiloista tuli vieraskamari. Nykyinen olohuone rakennettiin v. 62 kirjastoksi. Myöhemmin se toimi ainakin kirjaston lastenosastona.

  1. 60-luvulla rakennetun seinän sisästä löytyi punainen kangas, jossa on teksti: "KOGU VÕIM EESTI NSV-S KUULUB LINNA JA MAA TÖÖRAHVALE TÖÖRAHVA SAADIKUTE NÕUKOGUDE NÄOL". Arkistossa oli vanha kassakaappi, jonka avainta ei löytynyt. Kaapin päällä oli Neuvostoliiton pienoislippu puolitankoon vedettynä. Kaappi haudattiin sisältöä tutkimatta pihalle puuvajaan johtavan polun alle.

    15.6.2007 Udo Knaps seurueineen kävi katsomassa vanhaa kotiaan. Saimme kuulla mm;

    Talon eteläpäädyssä oli puusta rakennettu huone, jossa veljekset nukkuivat. Pohjoispuolen huoneet, nykyiset vierashuone ja makuuhuone eivät olleet perheen käytössä. Ne pidettiin kylmillään, varastoina tarpeen mukaan. Olohuoneessa asusti Udon isoisä. "Moderni" keittiö, jossa oli jopa puuhella, oli nykyisessä pihanpuolisessa eteisessä. Nykyinen tupa oli perheen varsinainen asuinhuone. Tulisijojen savuhormit oli johdettu talon keskellä olevaan ainoaan korsteeni'huoneeseen'. Edellä kerrotut alivuokralaiset asuivat nykyisessä vierashuoneessa.

    Talon keskus, (mantelahi), ylöspäin katolle suppeneva korsteeni, jonka lattia on 4 m x 4 m, oli vanhassa käytössään. Sts, siinä pidettiin sekä tulta että polttopuiden käsivarastoa. Oviaukko keittiöön oli siinä vaiheessa eri kohdassa, keskellä seinää. Udo muistaa sianjalan, joka oli unohtunut savustuksen jälkeen roikkumaan paikalleen. Se oli täysin kuivunut ja vissiin kymmeniä vuosia vanha. Udo kertoi katselleensa iltaisin taivaan tähtiä korsteeniaukosta.

    Pihalla, talon koilliskulmassa näkyy kuivalla kesäilmalla nurmikossa säännöllinen rakennuksen kivijalan muoto. Siitä saatiin kuulla, että Udon aikana paikalla oli sokkelinrauniota, jonka yli pikkupojan oli mukava hypellä.

    Sodan aikana Saaremaan läpi kulki muutamaan kertaan sekä Saksan että Neuvostoliiton sotaväki, taistellen. Kerran illansuussa Köstrimajaan tuli kaksi saksalaista sotilasta. He komensivat talonväen, äidin ja pojat, pysymään seuraavan yön sisällä, ovet ja ikkunat teljettyinä, valot sammutettuina. Kaikenlaisia ääniä kuului illan mittaan ulkoa. Aamulla, kun meteli vaikeni ja poistuvan joukon äänet olivat vaimenneet, talonväki uskaltautui ulos. He totesivat, että pihalla ja pelloilla oli yöpynyt aikamoinen joukko väkeä, ja siivo oli sen mukainen. Ilmeisesti jonkinlaisena kiitoksena yösijasta he löysivät pihalta kannon päältä shakkipelin uudessa pakkauksessaan.





******************

Tätä tekstiä kootessani olen käyttänyt hyväksi kyläläisten, Helga Luup, Jüri Kaju, Maret Kaju, Karl Töpman, muisteluksia ja "Kihelkonna köstrimaja Kommunaalprojekti" asiakirja-aineistoa. Lisäksi olen lainannut Udo Knapsin kirjaa Siin ja Siberis, Raplamaa ajaleht, Nädaline 1999, Pärnu Trükkikoda. Udo Knaps kävi myös itse Köstrimajassa muistelemassa lapsuutensa kotia.

Tänan teid, Udo Knaps, Köstrimaja külastamise eest.

Taisto